3. Palkinto

Nimimerkki: Puolilihava

Käsinlatojamuistoja kuudenkymmenen vuoden takaa

Suomalaisen Kirjallisuuden Kirjapaino SKK, tuttavallisesti myös Uuden Suomen sivililatomo osoitteessa Lönnrotinkatu 4, oli aikansa suurimpia latomoita Helsingissä. Työntekijämäärä noin 60: käsinlatojia, oppilaita, konelatojia, monotypelatojia ja -valajia, oikovetäjiä, ym. Sen toiminta alkoi hiipua kirjapainotekniikan muuttuessa 1960-luvun lopulla ja yhtiön talousvaikeuksien lisääntyessä se lopetti toiminnan 1970-luvulla.

Työpaikka oli viimeisimpiä latomoita Helsingissä jossa perinteiset tekemisen taidot sekä alan ammattikulttuuri vielä hengittivät. Ammattitaitoa arvostettiin mutta palkkatasoa arvosteltiin. Eikä niin kiirettä arkipäivässä ettei sekaan sopinut monenlaista jolla ei ollut mitään tekemistä ciceroiden, holareiden, regaalien taikka oolien kanssa.

Tässäpä muistinvaraisesti sekä tyylitellen erään toukokuisen työviikon tunnelmia yli kuuden vuosikymmenen takaa. Nimiä ei ole kirjattu mutta ajan ja paikan elänyt niitä saattaa tunnistaa. Pyydän myös etukäteen anteeksi mahdollisia virheitä ja epätarkkuuksia – muisti kun on rajallinen ja viikko kaukana.

Maanantaina

Kello 6 aamulla, herätyskello soi. Aamutoimet ja nopea Uuden Suomen selaus, se kun kuuluu henkilökuntaetuihin. Sitten puoleksi tunniksi bussiin muiden aamutorkkujien sekaan. Ovella kellokortin leimaus ja nousu kolmanteen kerrokseen. Pukuhuoneen lievästi tunkkaisessa tuoksussa kengät sandaaleiksi ja hyviä huomenia nyökytellen omalle kadulle. Nortti palamaan ja silmäys työpöydälle. Rivilatomakoneet alkavat rätistä, faku jakelee töitä ja saan eteeni 36-sivuisen lehden taiton. Tänään valmis, hän sanoo hymähtäen. Käynnistän työn hakemalla linosta korjausrivit, etsimällä lehden forttelit, selvittämällä laattamonttööriltä kuvalaattatilanteen, vilkaisu materiaalihyllyn riittävyyteen ja kolauttamalla oikeanmittaiset steegit laivalle taittoa helpottamaan. Sitten essu eteen ja ooli käteen – työ alkaa. Sirkkeli regaalien takana surahtelee, faku kulkee sinne tänne papereita käsissään, oikovetäjä levittää satavuotiaalla käsiprässillä painoväriä kivelle, jotkut menevät haka kädessä kastille, joku on käväissyt hakemassa purkajalta materiaalitäydennystä. Taittamiseni sujuu ja on mielenkiintoista, varsinkin kun asiakkaan ohjeet eivät ole kovin täsmällisiä.

Ruokatunnilla parin työtoverin kanssa ruokabaarissa syömässä viikonloppua muistellen. Loppuminuutit ruokatunnista me nuorempina tähystelemme ulkona ohipurjehtivia kaunottaria, nautitaan kesän ensi hetkistä.

Iltapäivällä taitto pysähtyy säilytyslautojen etsimiseen, niistä kun on aina pulaa. Juonimalla järjestyy muutama tyhjä lauta ja niin taittaminen jatkuu kunnes ongelma kun tarvittavaa kuvalaattaa ei löydy. Laattamonttööri sanoo ettei ole ehtinyt naulaamaan alustalle johon vastaan harmissani tulevani sitten ensi viikolla hakemaan. Käyn latomassa muutaman otsikon toisella kadulla ja sillä aikaa laatat ovat ilmestyneet joten työ pääsee jatkumaan. Käyn järjestelemässä vielä pari tarvittavaa lautaa mutta taitto jää harmillisesti muutamaa sivua vaille valmiiksi ennen päivän päättymistä. Tämänpäivän työraporttia ei tarvinnut säveltää: tiivistä työtä. Käsienpesuun ja kellokorttiin leima 16.02.

Kotimatkalla harmittelen vielä miten paljon työaikaa aina kuluu vapaiden lautojen etsimisessä.

Tiistaina

Vanhemmat latojat ovat jo vauhdissa ennen seitsemää. Linokoneiden käynnistyminen pian kertoo kuitenkin armotta työpäivän alkaneeksi.

Eilen alkanut taittaminen jatkuu joten Nortin jälkeen ooli käteen ja heti ongelma: Asiakkaan haluama juttu ei sovikaan sivulle, joten otsikon alta hieman pois ja kuvalaatasta puolisalaa ciceron verran pois. Taitto jatkuu, hakemalla holareita ja reglettejä ja kysymään paria puuttuvaa kuvalaattaa. Viimeiset palstat konelatomosta. Otsikkokastista aaat loppuivat, siis mentävä toiselle kastille. Se löytyy toiselta kadulta ja tietenkin miltei lattianrajasta joten pieni istuskeluhetki samalla. Taitto valmistuu ennen ruokatuntia, paperit fakulle ja oikovetäjälle ohjeet.

Ruokatunnilla kaupasta lauantaimakkaraa ja sämpylää Jaffalla huuhdellen.

Iltapäivän alkuun ei ollut uutta työtä joten seurusteluun aikaa. Aiheina mm. latomon joukkueen kokoonpano ensi viikon jalkapallo-otteluun painoa vastaan, eilisten televisio-ohjelmien arviointia, herrojen haukkumista, kaikenlaista vitsin tynkää. Näyttää tulevan rauhallinen päivä joten täyttelen ajankuluksi materiaalihyllyä, purkailen ja yhdistelen jotain vanhaa. Ripottelen ladelmia niin että yhtään lautaa ei jää kadullani muille tarvitsijoille houkutukseksi. Ennen päivän päättymistä autan katukaveria korjaamalla oikoluettuja palstoja ja pyörittelemällä palstanaruja tuleviin tarpeisiin. Kun ei työtä ilmaantunut niin työraporttiin viivaa purkamisesta ja järjestelyistä. Käsienpesussa joku kyselee seuraa parille lasilliselle. Ei sytyttänyt - tänään.

Keskiviikkona

Päivä käynnistyy verkkaisesti kuten aina. Jotkut pukevat työhaalarit, jotkut kietaisevat esiliinan. Joku keskittyy ikkunaa tuijottamalla, joku puhaltelee savurenkaita. Kääritään hihoja. Nortti tumpataan kun päivän ensimmäinen työ ilmaantuu pöydälle: nelisivuinen A5-tekstiesite johon pitää sovitella anfangi juttujen alkuun. Teksti on petiitin baskervilleä ja anfangit 3 ciceron lih gilliä. Mitähän pahaa olen tehnyt kun joudun näpertelemään petiitin monoa ja juoksuttamaan tekstiä kappale kerrallaan. Ei auta, työ käyntiin. Käyn hakemassa tarvittavat kirjasimet, kasti tietenkin vieraalla kadulla. Jotta anfangin saisi rekisteriin rivin kanssa pitää sitten sirkkelillä sahata kirjasimen alareunasta tyhjää pois. Pikkutarkkaa työtä, ei taida olla minun päiväni. Eikä valmistu aamupäivän aikana.

Ruokatunnilla kaupasta lihapiirakka ja loput ajasta pienellä porukalla neliönheittoa, siis tunnuke ylöspäin on piste, viisi heittoa. Ei voittoa, setelin verran häviöksi. Maksan tilipäivänä.

Tekstiesite valmistuu alkuiltapäivästä. Oikovetäjä tulee kertomaan parin kirjasimen huiputtamisesta joten monoladelmaa kallistamalla alta pois roskat. Jännittävää, onnistui. Vien paperit ja vedokset faktorille. Kun ei sitten muuta työtä ilmaannu autan katukaverin taittourakkaa korjaamalla palstoja ja tarkkailen käytävällä ohikulkevia menijöitä: hän harrastaa laulamista Kirjan kuorossa, tämä on kovaakin kovempi kalamies, toivottavasti tämä ei pysähdy juttelemaan kun sen henki haisee niin pahalta, onkohan tämä käynyt pukuhuoneessa kun niska niin punottaa, tämä on kova kiroamaan, tuon kanssa voisi puhua hetkisen jalkapallosta, tuo käy Ateneumia, tämä taas hienostelee kielentaiturina: preservatiivi, koketti, suolikaasu, pokarpete jne. On meitä moneksi! Päivän päätteeksi perinteinen ja tarpeellinen käsienpesu suunsoittoineen, kellokortin leimaus sekä työsuhde-etuna Kauppalehti kotimatkalle.      

Torstaina

Päivä alkaa hyvin kun faku tuo muutaman taulukon tehtäväksi, niiden parissa tuntee työn iloa. Asiakkaan hahmotelmat ovat epätarkkoja ja siksi haastavia. Lasken sarakeleveydet plus pystysuorat linjat, summaksi tasan 25 ciceroa. Alkaa sujua. Hetken mietintä: pystylinjat yhtenäisinä, niinhän se on?! Kun laskee heti mitat valmiiksi niin sitten tekstin latomiset, sulkemiset, sirkkelistä linjat, siinä se on. Valmistui ilman kommelluksia..

Ruokatunnilla lihapullat jälleen tutussa baarissa tutussa seurassa.

Iltapäivän alku hiljainen. Tiikelipainaja käy pyytämässä rikkoutuneen kirjasimen tilalle ehjän, nostelen painoon meneviä ladelmalautoja kärryillä vietäväksi, kävelen huvin vuoksi latomon päästä päähän, aika hiljaista. Mietin olleeni jo muutaman kuukauden ammattimiehen kirjoissa joten palkka alkaa hiipiä mieleen. Hetken harkittuani kokoan rohkeuteni ja suunnistan konttoriin ylifakun juttusille. Jännittää aikalailla, osaankohan esittää asiani oikein. Koputan oveen ja suoristan ryhtini. Esitän palkankorotuksen perusteluksi nykyisen palkkani olevan jonkinverran alle muiden ammattimiesten. Tiukkailmeinen ylifaku miettii katsomalla minuun ja vuoroin ikkunasta ulos. Harkitsemme, hän vastaa. Palatessani työpöydälle on ilmestynyt nippu aikakauslehden taittosheemoja joita selatessani faku porhaltaa paikalle ja kysyy voinko jäädä ylitöihin kun asiakas haluaa vedokset jo huomenna. Olen aivan hetkisen miettivinäni mutta suostun mielihyvin. Sehän merkitsee Rahaa! Aloitan keräämällä palstoja konelatomosta, materiaalia purkajalta ja lautoja sieltä täältä. Nyt ei tarvitse ajatella kuvalaattoja kun kyseessä on syväpainolehti, holareita kyllä tarvitaan. Taitto on verraten selkeä joten heti työn kimppuun. Vain muutama iltavuorolainen jää monoon ja linoon kun latomo hiljenee. On outoa kun jokainen kolahdus kuuluu, toisin kuin päivällä. Taiton lähes ainoaksi ongelmaksi tulee parin uhkaavan huorapukin välttäminen. Väliotsikot helpottavat. Muutamien tuntien aherrus valmistuu, ja parin minuutin odotuksen jälkeen kellokorttiin leimaus 21.00. Tuli pari viisikymmentäprosenttista ja loput satasia.  

Perjantaina

Jo heti aamusta aistii että nyt on tilipäivä. Hyvät huomenet heitetään  hymyssäsuin ja askeleet ovat rennompia. Ensimmäiseksi vien edellispäivän raportin ja kerron edellisillan työn olevan vedoksia vaille. Sitten alkuviikolla tehdyn taiton vedokset palautuvat pienin korjauksin joten sillä aloitetaan. Tuskin olen paljon mitään ehtinyt tekemään kun faku tulee sitä kyselemään. Vihjaus ymmärretty. Sopivasti, kellon lähetessä kymmentä valmista on. Ja kuten aina, tasan kymmeneltä faku aloittaa palkkojen maksun latomon toisesta päästä sylissään nippu ruskeita kuoria. Kuori avataan heti ja palkkakuitti silmäillään vaivihkaa kämmenen suojissa. Oma palkka on jokaisella salaisuus, tuskin kukaan tietää muiden tuntipalkkaa. Työt käytännössä pysähtyvät tuokioksi kun järjestellään velkoja sekä saamisia ja nautitaan vain tästä mukavasta hetkestä.

Ruokatunnilla miltei tyhjenee tyhjenee kun riennetään kauppaan, pankkiin, Alkoon, kuka minnekin.

Iltapäivällä salaperäisyyttä ilmassa. Esiintyy ajoittaista liikennettä pukukaapilla jos toisellakin. Iltapäivän edetessä käy kuten tilipäivisin usein: faku käy perinteelliseen tapaan ilmoittamassa oikovetäjälle työpäivän päättymisestä tänään hieman aikaisemmin. Syy tiedetään ja nähdään. Joku ottaa salaa oluthörppyjä suurten kämmentensä suojissa. Jonkun posket punehtuvat, moni syö pastilleja.

Työpäivän vihdoinkin päätyttyä sovitaan mennä parin kaverin kanssa juhlimaan tilipäivää parilla oluella. Parin lasillisen jälkeen, kun aletaan yllättäen viihtymään, jatketaan tuttuun Kirjan ravintolaan kuuntelemaan pianonsoittoa ja aistimaan sikäläistä tunnelmaa. Tuntuu olleen muuallakin tilipäivä kun väkeä on paljon, joitakin tuttujakin. Puheet kääntyvät alan juoruihin ja tunnelma kohoaa lasi lasilta. Kunnes ilta pimenee ja aavistus tulevasta työpäivästä hiipii mieleen. Tilipäivä päättyy kotimatkaan kotia kohti.

Lauantaina

Olisihan sitä nukkunut vielä mutta työpäivähän tästä tulee, vaikkakin vähän lyhyempi. Verkkaista venyttelyä siellä täällä ja limsapulloja työpöydillä. Tilipäivää lyhentämään joutunut häärää jo kuin edellistä päivää ei olisi ollutkaan. Aloitan päivän aiempien taittovedoksien tekstikorjauksilla ja viemisellä baryt- tai sellovedostamiseen. Aamupäivää katkaisee liiton jäsenmaksujen kerääjä, tomera työtoveri joka ei vähällä suvaitse maksuvapaita. Ja vaikka silloin tällöin puhutaan liiton herroista niin jäsenmaksut suoritetaan yleensä mukisematta. Tämänkin päivän työraporttiin lopulta joitakin pieniä töitä sekä purkamista ja järjestelyä.

Työpäivä päättyy heti puoleltapäivin, alkaa viikonloppu. Kotimatkalla pohdiskelen vielä eilisiltaista huhua viisipäiväisestä työviikosta. Saas nähdä! Ja onkohan tuntipalkkani vähän suurempi seuraavana tilipäivänä. Saas nähdä!